lauantai 3. joulukuuta 2016

Kolmen kuukauden katsaus

Heipsis!
Vihdoinkin ehdin tännekin taas päivittämään kolmen kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Tottakai oon pysynyt aktiivisena muilla alustoilla tapahtumista ja menoistani, mutta ei tosiaan ole kaiken työn ja kiireen keskellä ehtinyt istahtaa kirjoittamaan pitempiä blogipostauksia tänne. Nyt myös ehdin pysähtyä siivoamaan tätä blogia hiukan ikivanhoista merkinnöistä ja päivittämään ulkoasun.

Ihan ensimmäisenä voisin mainita sen, että sain ensimmäisen älypuhelimeni ikinä ja tein Instagram-tilin. Sinne pääsee tästä linkistä.

Kolmas lukuvuosi alkoi sitten lopulta syyskuussa ja heti sitä tuli kiirettä, menoa ja tekoa. Parilta kurssilta tuli paljon esseekirjoitustyötä ja taiteellinen produktio-kurssille päädyin sittenkin tekemään kaksi ylimääräistä näyttelyteosta Hereafteriin liittyen. Myös Kemin Kitaconia varten piti tehdä viimeiset valmistelut kouluhommien seassa.
Innostuin kokeilemaan vesiväreillä maalamista pitkästä aikaa korvatakseni Hereafterissa kuluttamani Promarkerit. Tämä kolmen setti vesiväreillä sotkettua minimaalausta päätyivät iloisena yllätyksenä kaikki uusiin koteihin Kitaconin myyntipöydältä.
Myös tämä projekti oli tavallaan tiukilla saada valmiiksi Kitaconiin mennessä, mutta niistäkin sain kolme myytyä conissa. Tämän idean sain itseasiassa jo viimekeväänä tyhjentäessäni korillisen pieniä omenamehupulloja ja mietittyäni, mitä sitä muuta voisi värkätä myytäviksi koristetaide-esineiksi. Kesällä sitten pesin pullot ja raaputin alkuperäiset etiketit pois, keräsin metsästä sammaltuppoja, kuivatin ja pullotin ne, kaiversin korkkeihin reiät pillejä varten, maalasin uudet etiketit ja tein sisälle tuolaisia paperisia hahmoja. Projekti onnistui loppuun asti, vaikka vähän jänskätti että mitähän sotkemista tästäkin tulee. Uusia juttuja on kuitenkin tosi kiva kokeilla..~
Meillä oli myös välissä verkkoproduktio-kurssi, jossa meidän piti aiheella Suomi 100 vuotta toteuttaa jonkinlainen visuaalinen verkkosivu ja -teos. Alunperin ajattelin itsekseni lähteä tekemään simppelisti animoitua verkkosarjakuvaa pienestä ruskeakarhusta, kunnes tajusin etten millään ehtisi sitä viemään yksin loppuun asti. Joten kaverini Katapen lyöttäytyi kanssani yhteen (kun ollaan muutenkin meidän luokasta se partners in crime-kaksikko) ja hän animoi miun piirtämää pikselikuvaa kootessamme yhedssä teokselle simppelin verkkosivun. Sarjakuvaa pääsee selailemaan tästä linkistä.

Tässä sitten on vesiväriteokset, jotka pääsivät osaksi näyttelyämme, Valveunia. Ja niin tosiaan, itse koko Hereafter sarjakuvakin päätyi seinille ja painetut kopiot myytäväksi, hop! Näyttelypaikaksemme saimme vanhan hylätyn linja-autoaseman, jonka seiniä saimme rauhassa porata ja maalailla lähes mielemme mukaan. Tämä viikko kului sitten näyttelyn pystytykseen ja paikkojen kunnostamiseen ja perjantaina oli avajaiset.

Itse avajaispäivästä tuli... oikein kiintoisa. Ensin sain migreenikohtauksen, joka teki minusta aivan toimintakyvyttömän joksikin aikaa, sitten sisälle pyrki kaksi umpihumalaista miestä, jotka eivät ymmärtäneet että sisälle ei saisi vielä tulla, kun näyttelyä ei ole vielä avattu. Ja kun ne eivät suostuneet lähtemään ja rupesivat tuulikaapissa nyrkkitappeluun keskenään, poliisi kutsuttiin paikalle, jotka ottivat sitten ohjat käsiinsä. Kun oli avajaisten aika, kaikki sujui jopa odotettua paremmin. Väkeä tuli paljon, ihmisiä kiinnosti ja kaksi teostani jopa varattiin myytäväksi. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen saannut teoksiani myytyä näyttelyssä! Olen vieläkin tästä saavutuksesta tosi iloinen! ; w ;

Valveunia-näyttely on noin seuraavat kaksi viikkoa auki Tornion vanhalla linja-autoasemalla, joten jos satutte sillä alueella olemaan, niin käykää ihmeessä kurkkaamassa meidän juttuja! Tässä linkki näyttelyn Facebook-sivulle.



Aina kun vaan on aikaa ollut, niin olen stressiä purkanut näihin ja kaiken maailman muihin pöytälaatikkosuttuihin. 5Nights on nyt jäännyt taas sittenkin toiselle pitemmälle tauolle puhtaasti ajanpuutteen vuoksi, mutta kunhan joululoma alkaa, aioin piirtää sitä senkin eestä. Tovin odotettu FNAF-sarjan seuraava osa Sister Location tuli ulos ja ite tykkäsin pelistä tosi paljon, etenkin tarinasta (neljäs yö on vaan ihan kamala ylivaikeutensa takia yäk). Ja Circus Baby oli hahmo, johon helposti rakastuin. Love her ;__;

Enköhän toivon mukaan muistanut kertoa kaikista tärkeimmistä jutuista. Jos jotain mainitsemisen arvoista unohtui, niin muokkaan tätä postausta jälkeenpäin. Koitan taas nyt pitää yksi merkintä kuukaudessa tahdin, ilman näin pitkiä taukoja.
Vielä pitää jaksaa puristaa loppuun animaatiokurssi, jolla rupesin kyhäämään stop motion paperianimaatiota ja sitten pääsen joululoman viettoon. Kiitos kaikille, jotka ovat muilla alustoilla seuranneet puuhiani ja kiitos tämän merkinnän lukemisesta! Hyviä joulunodotuksia! o/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti